Uusi päivä (kaiken muuttaa voi voi voi!)

Onko tämä tottakaan: tein perheelle kakun, oikean rasvapommin - ja söin sitä itse! Se oli hyvää. Eikä tullut edes "natten efter"-morkkista, päinvastoin olin onnellinen. Ja ylpeä itsestäni: alan vapautua vanhasta! Olo on vähän kuin kuoriutuvalla perhosella; miten ihanalta siitäkin mahtaa tuntua, kun kuori vihdoin murtuu... Se luulee varmasti ensin kuolevansa, mutta huomaakin sitten ettei kuollutkaan, vaan että on päässyt puristavasta pimeästä kotilostaan ulos vapauteen ja valoon. (Lienee melko symbolista, että lapsuuden lempikirjani oli Pikku toukka paksulainen. Rakastin viimeistä aukeamaa, jossa rumasta toukasta oli tullut kaunis ja ihana perhonen. Enpä onneksi arvannut, miten tuskaisa erämaataival on rämmittävä, ennenkuin näin pitkälle päästään.)