perjantai 26. joulukuuta 2008

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Olen paranemaan päin. Joulu on perinteisesti ollut minulle yhtä suurta ahdistusta, nyt olen nauttinut perheestä ja herkutellut. Välillä tunnen itseni tynnyriksi, mutta en anna sen ahdistaa, olen vain ja kuuntelen: tältä siis tynnyreistä tuntuu olla olemassa. Ja vähitellen tynnyrimäisyys laantuu, tai sitten alkaa naurattaa mikä on ihan yhtä hyvä ellei parempi vaihtoehto. Se tässä paranemisessa parasta kai onkin: huumorintajuni palailee pätkittäin! Osaan taas nauraa, välillä jopa itselleni ilman että teeskentelen. Ja joulupukki toi perhelle kaikkea ihanaa sekä minulle kirjan, jonka takakannen motto puhutteli... "älkää antako kenenkään lähteä luotanne murheellisin mielin". Aika minunkin keskittyä oikeisiin asioihin, sellaisiin millä on merkitystä muillekin kuin minulle. Kuten vaikkapa siihen kuinka lasten silmät loistavat kun Äiti leikkii heidän kanssaan, ja on kerrankin läsnä ihan oikeasti eikä päässälaske päivän kaloreita...
Tämä on ollut ihana joulu!

1 kommentti:

Kelvoton kirjoitti...

mitä sinulle kuuluu nykyään?