torstai 20. marraskuuta 2008

Loppuelämäni ensimmäinen päivä?

Eilen katsoin ensimmäistä kertaa totuutta kasvoista kasvoihin - ja ne olivat rumat: riutuneet piirteet, törröttävät poskipäät, kuminauhoiksi kuihtuneet huulet, nahkea nahka ja ilmeettömät silmät, silloinkin kun kuminauhoja kiristää hymy. Painoni tänään on 41,9 kiloa, pituutta 162 cm. Ei paha, sanoisi moni syömishäiriön kokenut; hui kauhia kun sinä olet laihtunut, sanovat ne jotka minua rakastavat. Tämä blogi on siksi että paranisin, jos en itseni tähden niin heidän. He ansaitsevat sen, että paranen... niin ja ehkä myös minä.

3 kommenttia:

Joy kirjoitti...

Tsemppiä sulle kovasti sairautesi kanssa, voimia lasten hoitoon ja onnea blogin kirjoitteluun :) !!!

Mynameisnemi kirjoitti...

Kiitos Joy... tällä viikolla olen jopa syönyt muutakin kuin suolakurkkuja - jopa kaksi korvapuustia! Siitä se lähtee.

ღ Crystal kirjoitti...

Toivottavasti paranet !

Voisitko jossakin blogissasi kertoa miten sairastuis SH:hon? Mikä siihe ajoi sinut?