Crystal kyseli, miten ja miksi aikoinaan sairastuin. Hyvä kysymys! Niin hyvä, että perustan sitä varten oman kategorian (Luuranko kaapissa) jossa koetan selvittää niin Crystalille kuin itsellenikin, miksi ja miten kaikki oikein kävi...
Toisin kuin useimmilla, minun syömishäiriöni ei alkanut teininä vaan myöhemmin - lapsena olin laiha, murrosiässä en enää mutta se ei minua haitannut. En muista murehtineeni painoani juuri koskaan - söin mitä sattuu ja mieli teki, eikä paljon puristanut vaikka se minusta myös näkyi. Lihava en ollut, pikemminkin hoikka paitsi että peppu vähän hyllyi sekä tietysti maha. (Meidän suvun naisten ruumiinrakenne... *huoh*) Toisaalta itsetuntoni oli muista syistä huono, koin olevani ruma ja olin aivan varma etten ikinä pääsisi naimisiin, olinhan ruma. Siitä huolimatta olin jokseenkin onnellinen: pärjäsin koulussa, minulla oli ystäviä ja olin vakaasti päättänyt pelastaa maailman heti kunhan pääsen koulusta ja "oikea elämä" alkaa.
Ja niinhän se koulu sitten ajallansa loppuikin. Kirjoitin ällän paperit jonka kunniaksi alati säästäväiset vanhempani päättivät kerrankin törsätä "turhuuteen" ja teettää minulle mittatilaustyönä kauniin puvun lakkiaisiin. Se oli suurta! Siis minä joka olin niin ruma ja joka koko ikänsä oli kulkenut kierrätyskamoissa, sai ikioman ihanan puvun! Unelmien täyttymys!!! Niin minä luulin... ylpeys käy lankeemuksen edellä... nimittäin, uutta pukua sovittaessani huomasin vääjäämättömän seikan: olin muuten mekossani oikein mukavan näköinen, melkeinpä nätti, mutta mahani pömpötti. Sehän oli korjattava, varsinkin kun viiden ällän ylioppilaana olisin huomion keskipiste. Siis tuumasta toimeen: aloitin lenkkeilyn, kevensin ruokavaliota, ja lakkiaisissa koreilin kuin koreilinkin muutamaa kiloa kevyempänä versiona. Maha tosin pömpötti vieläkin, mutta sehän olisi pikaisesti hoidettu. Muutama kilo vielä, niin maha katoaisi ja kaikki olisi hyvin. Once again: Niin minä luulin... (Jatkoa seuraa.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kiva, että rupesit kirjoittamaan tätä, odottelen innollani jatkoa. Aivan loistavat paperit sinulle on tullut. Minä skippasin mun yo-juhlat, koska.. Tunsin etten ollut tarpeeksi hyvä, kuten myös en ollut abipäiveillä, -risteilyt, penkkareissa, vanhoissa.. Wanhoihin minulla oli upee puku, korut, kengät ja kampaaja varattuna.. Mutta päivää edeltävänä iltana "sairastuin".
Miten paljon huono itsetunto on vaikuttanut minuun ja laihdutus ja hoikkuus on vainonnut minua jo 12.vuotiaasta lähtien kun eräs luokkatoverimme, hoikka ku mikä, päätti et alkaa laihduttamaan koska on läski ja söi vaan yhden pilttipurkin päivässä.. Siitä lähtien, liian monta pitkää vuotta enkä osaa siitä päästä eroon..
Lähetä kommentti