torstai 27. marraskuuta 2008

Sielun vampyyrit

Paulo Coelho kirjoittaa: We have survived all these millennia because we could eat. And nowadays this seems to have turned into a curse. Eli että olemme selvinneet kaikki nämä vuosituhannet, koska olemme syöneet - ja nyt yhtäkkiä syöminen onkin väärin. Niinpä! Suomessakin vielä sata vuotta sitten virvottiin talonväki toivomalla isännälle ikä pitkä ja emännälle perä leviä. Nykyaikana moinen virpoja tuskin saisi muuta palkkaa kuin selkäsaunan hävyttömyydestä…

Mutta Coelhon puheissa on vissi perä: Miksi luonnollisesta syömisen tarpeesta on tehty heikkouden ja huonommuuden tunnusmerkki? Enää ei tietenkään tarvitse varastoida ruokaa kehoon niin kuin entisinä aikoina, mutta miksi saa bonuspisteitä jos ei ole vararasvaa lainkaan? ”Jenkkakahvathan” ovat luonnon oma vakuutus vaikeitten aikojen varalle. Kuka keksi että ihmisen pitäisi olla mahdollisimman laiha? Coelho vastaa: the vampires of the soul, sielun vampyyrit jotka nauttivat imiessään ihmisestä kirjaimellisesti viimeisetkin mehut heidän käydessään toivotonta taistelua aikaa ja itseään vastaan. Coelhon mukaan se on paitsi turhaa, myös huorinteko ihmisyyttä kohtaan: We devote a great deal of our concentration trying to stop time, when we ought to be celebrating the miracle of living in this world. Instead of wondering how to live better, we are obsessed with how much we weigh.

Autsch – osui ja upposi. Minut on siis imetty kuiviin ja ahdistettu nurkkaan kaloreita laskemaan. Mutta minkäs minä sille voin? Missä myydään sellaista Raidia, joka karkottaa vampyyrit sielusta? Coelho, se mokoma, ei tietenkään päästä niin helpolla... Instead of artificially burning those calories, we should try to turn them into the energy we need to fight for our dreams. Tuon kun muistaisi. Tai edes sen, mistä ylipäätään haaveilen jos äärimmäistä laihuutta ei lasketa. Siinäpä savottaa: mitä minä tahdon? Kerron vastauksen, jos ja kun saan sen selville. Vaikka saattaa olla niinkin, että vastauksen löytämistä tärkeämpää on löytää oikeat kysymykset. Joista puheenollen, perheellä on yksi: äitiiii! Mitä tänään syödään?

Ei kommentteja: